Hoppu pääsi jälleen tokoilemaan puoliohjatusti ATD kimppatokon merkeissä. Hopulla on näitä hallitokoja noin joka toinen viikko ja ne tulevat selvästi tarpeeseen. Muistuttavat minua treenaamisesta ja ovat varsin hyvää häiriötreeniä Hopulle. Pää tahtoo kääntyillä muiden perään melko helposti.
Minulla on ollut suuri dilemma Hopun seuraamisen kanssa. Se on turhan paljon kiinni kädessäni. Kun käsi on ns oikeassa paikassa (eli roikkuu siinä reiden sivussa) Hopun seuraamisessa on melko hyvä meininki. Se on hyvässä paikassa, ajoittain vinossa. Se lähtee mukaan käännöksiin ja eteenpäin. Mutta jos käsi on esimerkiksi selän takana, sillä ei ole hajuakaan oikeasta paikasta tai suoruudesta. Tai no, viime viikon treenailun myötä se ajoittain hakeutuu sivulle myös oikein. Kysyin tänään Miialta apua asiaan ja hän oli sitä mieltä, ettei käsi ole ongelma. Hoppu nimittäin seuraa, vaikka kädessä ei ole namia ja tökkii kättä merkittävästi vähemmän kuin aikaisemmin. Tästä edettäisiin siten, että kättä aletaan pikkuhiljaa liikuttaa, jotta siitä ei tule ongelmaa. Katsotaan. Ainakin onnistuneita suorituksia tulee paljon enemmän ja seuraamisen ahdistus ja dilemma poistuu. Näin jatkamme toistaiseksi. Huomiota minun tulee kiinnittää siihen, että en katso koiraa koko aikaa. Treeniä peilin edessä siis. Teimme paljon 1-3 askeleen seuraamispätkiä ja käännöksiä, jopa täyskäännksiä. Huomiona se, että väsyessään Hoppu tekee huolimattomasti, vilkuilee ja vähän laiskottelee. Muista siis lopettaa ajoissa!
Seuraamisen lisäksi teimme vähän kaukoja, noutoa, ruutua, hyppyä ja merkkiä.
Kaukoja teen ihan Hopun edessä seisten. Haluan vahvistaa oikeita liikeratoja. Maasta istumaan liikesarja toimii lähietäisyydellä aika kivasti. Tänään nousi hyvin istumaan, mutta maahanmeno oli vaikeaa. Toistoja, toistoja... Maasta seisomaannousu on nyt tasapainoisempaa, Hoppu eu enää nouse ylös niin pitkänä kuin aikaisemmin. Takaisin maahan toimii, mutta ainoastaan vahvojen apujen kanssa. Seiso-istu vaihdot jätettiin suosiolla tekemättä tänään.
Noutokapulan nähdessään Hoppu oli aivan innoissaan. Annoin Hopun lähteä heti heitetyn kapulan perään, sillä nouto vaatii Hopulla runsaasti lisää vauhtia ja intoa. Hoppu meni kapulalle hyvin, otti suuhun reippaasti ja lähti lelun ja innostamiseni myötä tuomaan sitä melko hyvin. Tuominen on kuitenkin aina laiskempaa kuin hakeminen ja tähän on tosi vaikea saada lisäpoveria. Hoppu ei suostu tiputtamaan kapulaa, joten heittäminen tms. ei oikein auta. Pitänee pohtia kahden lelyn kautta opettamista, pitää vain ensin oikeasti tutustua aiheeseen. Eka nouto siten, että kannustin tuodessa ja heitin lelun. Heittämisen jälkeen Hoppu alkoi ravata. Toinen niin, että juoksin poispäin lelun kanssa, laukkasi suurimman osan matkasta. Näiden jälkeen otin vielä loppuasentoa siten, että Hoppu oli noin 5 askeleen päässä, kapula meifän välissämme ja pyysin Hoppua tuomaan. Tarjoaa herkästi vinoa loppuasentoa. Tuo nouto pitää tosiaan miettiä uusiksi.
Hopun kanssa on tosi kiva tehdä hommia, koska se tekee mielellään, oppii nopeasti ja keskittyy ikäisekseen hyvin. Sen kanssa pitää keskittyä paljon onnistumisiin, pitää treenit lyhyinä ja keskittyä vahtiin. Hopulla on nimittäin tapana tehdä pohtien ja rauhallisesti. Mamman poju <3. Raivoa lähdetään nyt etsiskelemään!
